USA on konkurssissa

Muistan ottaneeni kauppaoikeuden peruskurssin viime vuonna. Eräs kurssin peruskäsitteistä oli insolvenssioikeus - konkurssioikeus. Teksti sisältää paljon numeroita, mutta peruskäsitteet ovat täysin maalaisjärjellä ymmärrettävissä.

Tutkin sattumalta tänään Suomen kansantalouden tilaa ja huomasin, että Suomen valtionvelka on lähes 40% bruttokansantuotteesta. Sitten mieleeni juolahti, että olisihan se kiva ilkkua perivihollistani - USA:ta - ja kurkistaa kuinka meren toisella puolella menee.

Jätän tulkinnat lukijan tehtäväksi. USA:n valtionvelka on vuonna 2009 12 biljoonaa dollaria. Tämä on 83% GDP:stä eli bruttokansantuotteesta. Jos BKT:sta otetaan kuitenkin pois sen täysin spekulatiiviset osat - "imputations" ja "hedonistics" - niin velka on yli 100%.

Kun velkaan lisätään USA:n valtion terveydenhuollon ja rahoitusmarkkinoiden vastattavat, nousee summa jonnekin 70 biljoonan dollarin tietämiin.

Jokaisen Yhdysvaltojen kansalaisen pitäisi siis kaivaa jostakin sängynpatjan välistä 200 000 dollaria, että valtion talous oli tasapainotettu ja velka maksettu.

Jos Yhdysvallat olisi kuten mikä tahansa normaali yritys - se olisi tuomittu konkurssiin jo aikoja sitten.

Totuus on, että USA lainaa tällä hetkellä rahaa, jota heillä ei ole pienintäkään aikomusta maksaa IKINÄ takaisin. Se olisi matemaattisesti käytännössä mahdotonta.

Yhdysvallat on totaalisessa tankissa ja he ovat niin vitun tyhmiä etteivät tajua sitä edes itse.

Edit: Kiitokset Kupsulle hyvästä huomautuksesta suomalaisten numerojen suhteen.

Kannattaako asiantuntijaan luottaa?

Tulevana oman alani asiantuntijan onkin hyvä ryhtyä kyseenalaistamaan koko touhun luotettavuutta.

Olen painiskellut pienimuotoisen parranajosta johtuvan iho-ongelman kanssa jo jonkun aikaa. Olen kysynyt neuvoa vaivaan vähän sieltä täältä, mutta apua ei ole poppakonsteista juuri ollut. Olo on hiukan sellainen, että olen yrittänyt kiivetä perse edellä puuhun - olen nimittäin kysynyt apua aina väärästä paikasta.

Ensiksi kysyin neuvoa kosmetologilta. Hän kauppasi minulle kalleimman rasvansa ja vannoi sen parantavan vaivan. Toisin kävi.

Sitten menin apteekkiin - siellä rouva näytti siltä ettei hän tajunnut sanaakaan ongelmastani. Hän oli kuitenkin apteekin palkkaama ammattilainen - asiantuntija valkoisessa takissa - joten ostin häneltä jotain soossia. Eipä auttanut.

Sitten erehdyin vielä pariin muuhun näennäisasiantuntijaan, kunnes tajusin että ammattilaiseen voi luottaa ainoastaan silloin kuin hänen intressinsä ovat samat kuin minun. Apteekin täti ja kosmetologi kun eivät työkseen paranna ihmisten iho-ongelmia - vaan myyvät tummelia hienoissa purkeissa.

Lopulta konsultoin lääkärien oppikirjamateriaalia, Clinical Dermatology, ja löysin vihdoin vaivaani toimivat ohjeet.

Kohtaamani ongelma on varmasti varsin universaali. Personal Trainerisi myy sinulle purkin täysin tarpeetonta proteiinipuuroa, koska hän saa siitä provikat. Ravintoneuvoja tietää tosi hyvän nettisivuston, josta saa parhaat B-vitamiinit ja granaattiomenauutteet - mutta muistithan laittaa tilaukseen hänen referenssikoodinsa?

Vasta kun asiantuntijan kannustimet ovat sinun tai organisaatiosi intressien mukaiset, häneen voi ihan aidosti luottaa.

Sattuman aktiivinen elementti

Poljen pyörällä sohjoisen Rydin kaupunginosan lävitse. Hymyilen kuin idiootti, sillä olen tavannut ennen joulua todella mukavan tytön ja olen tapaillut häntä nyt viikon ajan lisää. Aloitan kuitenkin pohtimaan sitä tapahtumaketjua, joka lopulta johti tällaiseen onnelliseen sattumaan.

Tajuan välittömästi, että tilaisuudet onneen ja menestykseen menevät ohitse nopeasti. Pystyin löytämään mielessäni noin 8 vaihtoehtoista tapahtumaketjua, jotka olisivat johtaneet siihen etten olisi koskaan edes tavannut tätä tyttöä. Vastaavasti sain elämäni parhaan asunnon - täysin sattumalta - mutta tässäkään kyse ei ollut yhdestä onnekkaasta tilanteesta, vaan kokonaisesta ketjusta tapahtumia, jotka eivät ensinäkemältä vaikuta liittyvän yhteen.

Sitten mieleeni juolahtaa hyvän sattuman salainen avain - onnelliset sattumat tulevat kohdalle erittäin harvoin itsestään. Jos näin olisi ihmiset pystyisivät voittamaan halutessaan lotossa vaikka joka viikko. Sen sijaan on mahdollista luoda ympärilleen hedelmällinen ympäristö onnellisia sattumia ajatellen ja pitää silmänsä auki. Onnen todennäköisyyksiä voi muuttaa omalla osallistumisella.

Onnellisessa sattumassa on siis aina aktiivinen elementti. Sinun täytyy antaa alkusysäys tuolle sattumaketjulle ja tartuttava tilaisuuteen.

Onko ihminen yksin maailmankaikkeudessa?

Yllä oleva kuva ei ole Marimekon epäonnistunut kevätkuosi vaan se on kappale taivasta. Tarkalleenottaen kyseessä on kaukaisin koskaan otettu UV-valon ja infrapunasäteilyn alueen kuva. Näkymä on suoraan nuoresta universumista 13 miljardin (valo)vuoden takaa. Kuvassa on nähtävillä parikymmentätuhatta galaksia, joissa kaikissa on satoja miljardeja tähtiä. Ja tämä on universumimme etäisin ja pimein nurkkaus.

Kun Nasa julkaisi tämän Hubblen ottaman kuvan en voinut kuin pohtia hetken kuinka uskomattoman suuri universumi oikeastaan on - kuvan esittämä alue kun vastaa taivaalla suurin piirtein käden etäisyydellä pidetyn lyijykynän kumin kokoista aluetta. Jos tosiaan Maa on ainoa planeetta, johon on kehittynyt älyllistä elämää niin me tosiaan olemme todella.. todella yksin.

Mutta siihen en usko. The truth is out there ;)

Suomi on paska maa

Provokatiivisesta otsikoinnista huolimatta sisältö on yksinkertaisempi. Joulun alla eräs korridorini asukas kysyi minulta, että mitä kaikkea Suomessa voisi tehdä tammikuussa kun hän vierailee maassa turistina. Olin ällikällä lyöty sillä en yksinkertaisesti keksinyt vastausta - mitä Suomessa oikein voi tehdä jos on nuori turisti keskellä talvea? En ole tähän päivään keksinyt mitään etäisesti kiinnostavaa. Hiihtää? Tehdä lumienkeleitä? Katsella mäntyjä?

Jos totta puhutaan niin juuri se, että Suomessa ei voi tehdä mitään, on minulle se syy miksi maata rakastan. Suomi tarjoaa rajattomat mahdollisuudet toteuttaa itseään, jos vain mielikuvitusta löytyy. Ja pakkasenpieksämältä kansalta sitä kyllä löytyy.

Suomi on paska maa, mutta niin on Ruotsikin.

Uusi vuosi, uudet lupaukset

Ei tule uutta vuotta ilman lupauksia, joista pidetään enemmän tai vähemmän kiinni. Haluan julkaista omat lupaukseni siinä toivossa, että tämä auttaisi maagisesti ylläpitämään niitä.

1. Olen kesään mennessä organisoituneempi. Veljeni kanssa olen lupautunut järjestelemään usein kaoottista asioiden käsittelytapaani kohti järjestelmällisempää tyyliä. Kalenteri on jo ahkerassa käytössä, joten alku näyttää lupaavalta.
2. Lupaan säästää energiaa ja luontoa, enkä vain puhua aiheesta. Joskus tuntuu siltä, että yhden ihmisen päätökset vaikkapa luonnonsuojelun suhteen eivät vaikuta kokonaisuuteen juuri lainkaan. Mutta jos minä en aloita nyt, niin ei sitä kukaan muukaan tee. Siispä: Sammutan valot kun lähden huoneesta, otan kännykän laturin seinästä kun en sitä käytä, aiheutan mahdollisimman vähän jätettä, ja etenkin pyrin minimoimaan hukkaan menevän ruoan osuuden. Kirjoitan tästä aiheesta pienen eko-raamatun myöhemmin keväällä.
3. Opettelen säännöllisemmän päivärytmin yökukkumisen sijaan. Tämä on ainoa lupauksista jonka toteutumiseen en oikein usko, mutta listaan sen silti tänne. Tarvitsen unta. Ehkäpä tämän voisi lisätä erääksi ensimmäisen lupaukseni vaatimuksista.