Ituja ituja

Tämänpäiväinen teksti on tarkoitettu lähinnä ravitsemusasioista kiinnostuneille lukijoille. Ei ole kerta tai kaksi, kun omaankin otsaani on lätkäisty "ituhipin" leima sen jälkeen kun on käynyt ilmi, että keittiöstäni löytyy lähinnä kasvisruokaa ja sekin vielä mahdollisuuksien mukaan luomua. Kun idut kerran kelpaavat haukkumasanaksi, päätin tutkia kuinka paha asia tämä mauton ruoka-aine lopulta on. Ostin itselleni idätyspurnukan ja säkillisen alfalfa -siemeniä kokeilumielessä ja tänä aamuna sain nauttia herkullisen salaatin, jonka hämmentävät valkoiset pikku idut kruunasivat. Koko idätysprosessi oli naurettavan helppo eikä vaatinut mitään erityisosaamista.

Itu on kuin luonnon oma vitamiinipilleri, jossa on D, E ja B-vitamiineja lukuunottamatta käytännössä täydellinen ravintokoostumus. Se on elämän alku - siinä on kaikki mitä tarvitaan uuden kasvin rakentamiseksi vettä lukuunottamatta. Idut sisältävät runsaasti terveellisiä kuituja, jotka huoltavat ruoansulatuselimistöä ja niitä voi syödä melkeinpä loputtomasti, sillä ne sulavat erittäin hyvin. Iduissa on myös monipuolinen aminohapporakenne ja niiden glykeeminen indeksi on nolla. Kaikenkaikkiaan on olemassa vain kourallinen ravintoaineita, jotka ovat koostumukseltaan optimaalisempia kuin idut.

Viereinen kuva on nutritiondata.com sivustolta, jota suosittelen lämpimästi käyttämään jos on kiinnostusta ravitsemustieteisiin. Linkistä saat kattavan analyysin alfalfa -iduista.

Kaikenkaikkiaan idut ovat lähes täydellistä ravintoa pinaatin, basilikan ja parsakaalin ohella. Tulevaisuudessa kannankin varmasti ituhipin leimaani ylpeänä ja hymyilen ystävällisesti ymmärtämättömälle mäkkiruokailijalle.

Kelvoton ruotsalainen leipä

Käsitellään nyt nämä kliseisimmät aiheet alta pois niin voimme jatkossa kirjoittaa.. lisää kliseitä. Ensimmäinen asia, jota suomalainen ulkomailla kaipaa on ruisleipä. On vaikea uskoa, että sukulaissielujemme kansankodissa Ruotsissa ei meinaa löytää tummaa leipää edes aurinkolasit päässä, mutta niin se vain on. Kaikki hyllyt hohtavat valkoista raffinoitua leipää, jossa on ravintoarvoa yhtä paljon kuin pussissa betonia. Yritin ottaa kuvia kaupan hyllystä, mutta tulin siihen tulokseen että haluan säilyttää hyvät välit lähimarketin kauppiaaseen, joka antoi minulle kerran chili-paprikan ihan ilmaiseksi.

Ruotsalainen leipä on suomalaiseen suuhun toivottoman makeaa, samasta asiasta valittavat jopa yleisesti makuaistittomat saksalaiset ystäväni. Jotain on vialla kun Lidlin ällöttävään nukkapumpulileipään tottuneet sakemannit saa tuohtumaan.

Yleensä ruotsalainen ruoka on mahtavaa ja kauppojen valikoimat ovat taivaalliset luomuhifistelystä kiinnostuneelle kuluttajalle. Esimerkiksi paketti luomukananmunia maksaa 1,50 euroa ja kylmäpuristettu luomurypsiöljy alle 3 euroa. Osittain biodynaaminen (demeter-merkitty) ja muuten luomutuotettu aamiaismyslisäkki irtoaa alle 4 eurolla . Tulen kirjoittamaan aiheesta laajemmin tuonnempana kun saan valmiiksi kattavamman selvityksen kauppojen valikoimista.

Yleisesti voin sanoa, että lähes kaikista tuotteista on saatavilla luonnonmukaisesti tuotettu KRAV-merkitty tuote, joka on myös kymmeniä prosentteja edullisempi kuin suomessa.

Piiri pieni pyörii

Jo sanana "ankkalammikko" viittaa tiettyy sisäänpäinlämpenevyyteen, joka saatetaan liittää suomenruotsalaiseen väestöön. Valitettavasti nepotismiin ja kotiinpäin vetämiseen syyllistyvät käytännössä sekä suomalalaiset, että ruotsalaiset.. ja koko muu universumi.

Vaihto-oppilaspiireissä on helppo havaita henkinen ghettoutuminen sillä suurin osa ihmisistä hengailee edelleen niiden muutaman tyypin kanssa, jotka ovat tavanneet ensimmäisenä päivänään Linköpingissä. Nämä ihmiset ovat lähes poikkeuksetta omia kansanmiehiä- ja naisia. Ei ole lainkaan yllättävää, että oudossa ympäristössä ihminen pyrkii säilyttämään edes tiettyjä tuttuja elementtejä kotimaastaan. Mutta onkos siinä sitten mitään järkeä?

Koko hiivatin vaihto-oppilasjärjestelmän tarkoituksena on lisätä ajatusten ja kulttuurien vaihtoa.

Mielestäni ei ole mitään järkeä lähteä Ruotsiin paremman opetuksen perässä - täältä kannattaa tulla hakemaan kielitaitoa sekä maailmaasyleilevää näkemystä.

Itse olen koettanut verkostoitua tehokkaasti espanjalaisten, ranskalaisten, luxemburgilaisten ja saksalaisten kanssa - mutta esimerkiksi viimeisenä mainitsemani sakemannit hengailevat minua lukuunottamatta käytännössä keskenään. Myönnän kuitenkin, että itselleni sortuminen oman ankkalammikon muodostamiseen on käytännössä hankalampaa - parin sadan saksalaisen sijaan täällä taitaa olla ainoastaan kolme suomalaista itseni lisäksi.

Tammikuussa moni vaihtari miettii, että miksi ihmeessä ei ymmärrä vieläkään sanaakaan ruotsia.

Etelä-Götanmaan tarzan

Ankkalammikko on nimitys, jota käytetään kuvaamaan suomenruotsalaista väestöä. Peter Nyman on kirjoittanut aiheesta samannimisen kirjan. Itse edustan vuoden ajan suomalaista väestöä Ruotsissa, Linköpingin yliopistossa, ja tämä blogi kertoo nuoren miehen yrityksestä rakentaa oma paikallinen ankkalammikko sinne Itämeren paremmalle rannalle.

Tulen kirjoittamaan seuraavan vuoden aikana varmasti niistä asioista, joista jaksan yleistekin kiihkoilla:

• ravinto
• liikunta
• ympäristökysymykset
• saunan puute
• kelvoton ruotsalainen leipä
  

Välttääkseni miljoona kysymystä: Opiskelen Linköpingin yliopistossa puoli vuotta paikallista kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Kevätkauden pänttään tuttuja kauppatieteen kursseja. Alla olevasta kartasta saat selville kaikki olemiseeni liittyvät taktiset sijainnit. Tulen mahdollisesti merkitsemään karttaan jatkossa myös muita kohteita, joissa olen vieraillut vaihtovuoteni aikana.


Näytä Linköping suuremmalla kartalla

Tervetuloa seuraamaan blogia!