Ennakkoluulot, joita meillä ei koskaan ole

Minulla ei ole koskaan ennakkoluuloja. Ei sitten ikinä. Ei edes eilen kun kävelen kotiin ja näen heijastukseni kaupan näyteikkunasta, ihan vain todetakseni että olen parturin tarpeessa. Teen periaatepäätöksen; menen seuraavaan parturiliikkeeseen, jossa järkevä hintataso - aivan sama mikä paikka se on.

Paikka osoittautuu "Patrkin hiussalongiksi", omistaja on 45-vuotias sisilialainen, kaljamahainen, mustiin farkkuihin ja rock-t-paitaan pukeutunut, puoliksi tatuoitu karju. Patrik vetää liikkeensä ikkunan edessä röökiä ja toivottaa minut tervetulleeksi. Mietin, että tulipa taas tehtyä ihan tajuttoman hieno periaatepäätös.

Ajan parturin pihaan, heppu kehottaa menemään sisään - parturiin ei tunnu olevan tunkua. Istun jännittyneenä penkkiin. Patrik alkaa kyniä tukkaani tottuneen oloisesti. Heppu osoittautuu älyttömän sosiaaliseksi ja mukavaksi tyypiksi, joka on asunut jo 20 vuotta Ruotsissa. Äijä tekee selvästi paljon duunia,  pilkkahintaan verrattuna paikallisiin liikkeisiin. Istun parturin tuolissa 15 minuuttia ja totean yksinkertaisesti, että heppu on tehnyt loppujen lopuksi aivan älyttömän hyvää työtä. Menen melko varmasti uudestaan.

Kotimatkalla tajuan, millaista hölmöyttä on tuomita kirja kansiensa perusteella.

Ihmiskeho on liian kestävä

Vaikeasti ylipainoinen poika, ei juurikaan kahtakymmentä ikävuotta vanhempi, raahustaa lähimarketin kassalle kädessään pussi sipsejä, 3 litraa kokista ja viisi suklaapatukkaa. Hänen ihonsa on heikkokuntoinen, kasvonsa mielenkiinnottomat. Jään auttamatta pohtimaan, kuinka ihmeessä ihmiskeho kestää tällaista myrkyttämistä menemättä lopullisesti sekaisin?

20 000 vuotta sitten olosuhteet olivat vaativammat - ihmisen tuli sopeutua kylmyyteen, kuumuuteen, saalistajiin, nälänhätään, pilaantuneeseen ruokaan ja jopa myrkyllisiin aineisiin. Ihmisruumis kehittyi vuosituhansien kuluessa vahvaksi ja joustavaksi - lähes murtumattomaksi biomekaaniseksi koneeksi, joka kestää haluttaessa eriskummallista käsittelyä.Sopeutumiskyky oli evoluution ja ihmislajin kannalta edullista, mutta voiko liialla kulutuskestävyydellä olla haittapuolensa?

Maailmassa, jossa unenpuute, liika alkoholi, huono ruoka, tupakointi ja puutteellinen liikunta aiheuttaisivat nopeasti näkyviä ongelmia ei olisi sellaisia sairauksia kuin ylipaino, aikuisiän diabetes ja alkoholismi. Pullosta keppanaa saisi sellaisen darran, ettei seuraavaa tee mieli juoda. Askillinen tupakkaa saisi ihmisen haukkomaan henkeään pariksi päiväksi. Mutta ei - ihmiskehon kestäessä huonoja elämäntapoja vuodesta toiseen, sairaudet ja ongelmat pääsevät kehittymään liian pitkälle - ne kehittyvät lähes huomaamattoman hitaasti pisteeseen jossa takaisin kääntyminen on hankalaa, ellei mahdotonta. Tupakointi on automaattinen tapa, perjantaipullo(t) samaten.

Pitäisiköhän alkoholiin lisätä sellaista darranvahvistajaa - aromivahventeiden tapaan - ja tupakkaan vähän lisää tervaa, että ihmiset tajuaisivat myrkyttävänsä itseään hitaasti mutta varmasti. Ihmiskeho ei kestä mitä tahansa.

Käskekää ruotsalaisten seurata niitä saakelin EU-lakeja

Ostin kaupasta mustikkasmoothien; kannessa luvattiin että purkissa on vain puhdasta marjaa ja hedelmää, ei mitään ylimääräistä. Hyvillä mielin kulautin marjavaahdon vatsaani ja rupesin tutkailemaan sisältöä tarkemmin - sokeria tai säilöntäaineita ei smoothiessa ollut, mutta sen pääraaka-aineeksi mainostettua mustikkaa purnukassa oli peräti KAHDEKSAN kappaletta, tai 2% purkin sisällöstä. 98% oli omenaa ja banaania hmm.

Saksalainen ystäväni käänsi veistä haavalla toteamalla että hänen vadelmasmoothiessa oli sitten mustikkaa 5%. Täysjyväleiväksi mainostettu leipä on tarkemmalla tutkinnalla 30% täysjyvää, rasvaton maito on ykkösmaitoa.

Ruotsalaiset ovat kautta vuosien olleet aika välinpitämättömiä EU:n säädöksistä - ja ajoittain oman itsenäisyyden säilyttämisessä asettuminen kiiskeksi vastarannalle voi jopa kannattaa. Tässä tapauksessa säännökset kuitenkin tuntuvat löysiltä koskien mm. elintarvikkeiden markkinointia. Saisiko siihen saakelin purkkiin niitä mustikoita edes tusinan ennen kuin ryhtyy tekemään älyttömiä väitteitä pullon etiketissä?

Tukholma & Kööpenhamina - Nils Oscar Barley Wine vastaan Carlsberg

Kaksi viikonloppua, kaksi pääkaupunkia - saksalaisten toverieni kanssa tietenkin. Reissuissa lompakko kevenee 500 euroa. Kööpenhaminan metropolialueella asuu 1,8 miljoonaa ihmistä - Tukholmassa vastaava lukema näyttää 1,9 miljoonaa vaikkakin Tukholman keskusta on 50% tanskalaista verrokkiaan suurempi. Pohjoismaiset pääkaupungit ovat kuitenkin kovin erilaisia.

Suuremmasta koostaan huolimatta Tukholma vaikuttaa kodikkaammalta paikalta kuin Kööpenhamina, jonka katuja leimaavat vilske ja monipuoliset väestöryhmät. Kööpenhaminan esikaupunkialuilla kauppojen ikkunoissa löytyvät mainostekstit sekä tanskaksi että arabiaksi. Talojen seinät ovat keskustaa lukuunottamatta "koristeltu" erilaisin töherryksin ja graffitein. Ensivilkaisulla ei uskoisi, että tässä maassa asuu maailman onnellisin kansa. Keskustan alue vanhoine taloineen ja kymmenine patsaineen on kyllä viehättävä, mutta maiseman rikkovat monikymmennmetriset savupiiput ja tuulimyllyt, joita on ripoteltu pitkin merenrantaa.

Illan hämärtyessä otamme kuvia sakujen kanssa kuninkaallisen linnan edustalla olevan patsaan juurella. Voimakkaasti päihtynyt tanskalainen mies tulee riehumaan eteemme ja huutaa "raus! - painukaa hittoon sieltä.. se on kansallisaarre.." Epämiellyttävä miekkonen lähtee kuitenkin lätkimään kun linnan vartijat puolimetriä korkeissa karvalakeissaan käskevät neropattia jatkamaan matkaansa.

Toinen erikoinen huomio ettei Kööpenhaminan keskustasta meinaa löytyä kulmakioskien lisäksi yhtä ainoata ruokakauppaa. Mitä tämä kansa oikein syö? Ylihinnoiteltua silliä Nyhamnissa?

Tukholmassa suomalainen sydän rauhoittuu ja tuntee palanneensa kotiin. Kaupungin habituksessa on jotain todella kutsuvaa ja rauhoittavaa. Arkkitehtuuri on monin paikoin alkuperäistä - tai ainakin vanhaa tyyliä mainiosti jäljittelevää. Ruotsalaiset ovat olleet onnekkaita voidessaan säilyttää niin suuren osan alkuperäisestä rakennuskannasta. Tätä maata eivät ole sodat selvästi riivanneet pitkään aikaan. Tällä kertaa satunnaista matkailijaa suosii myös erinomainen sää.

Vanha kaupunki on jokaiset turistin must-see paikka. Sen sijaan kuninkaanlinnan vartijanvaihtoseremonia ei lämmitä edes vanhaa laskuvarjojääkäriä. Puoli tuntia täysin kryptisiä rituaaleja ja huutoja ja marsseja ja torvimusiikkia - ei nappaa.

Mikä on sitten tanskalaisten onnellisuuden salaisuus kun kerran ruotsalaiset asuvat varsinaisessa kansankehdossa? Veikkaan että vastaus piilee maassa puhuttavassa  täysin älyttömässä mongerruskielessä. Tanskalaiset eivät nimittäin ymmärrä edes toisiaan; aviomiesten ja -vaimojen nalkutus sekä poliitikkojen tyhjät palopuheet menevät kuurosta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sen sijaan tanskalainen ottaa hyvillä mielin kylmän Carlsbergin kumpaankin käteen ja marssii katsomaan vaikka jalkapalloa punavalkoinen huivi kaulassa.

Vihreä Linköping

Ei - tällä ei ole mitään tekemistä puoluepolitiikan kanssa. Tai saattaapa ollakin; Linköpingin kaupunginisät ja -äidit ovat pitäneet erinomaista huolta siitä, että kaupunkisuunnittelussa pidetään hyvää huolta kaupungin viihtyvyydestä ja ihmisten kosketuksesta luontoon. Kaupungin alueella on kymmeniä pieniä puistoja ja pari suurempaa viheraluetta. Erinomainen esimerkki on kerrassaan upea Linköpings Trädgårdsförening, jossa kaikenikäiset ihmiset tulevat nauttimaan luonnosta kaupungin keskellä! Kaiken lisäksi kaupungin busseista ainakin osa kulkee biokaasulla. Kuvareportaasi kertoo enemmän alueesta kuin sanat. Yleinen linja on, että luontoa on löydyttävä 100 metrin päästä mistä tahansa ulko-ovesta, urheilukenttiä on kaupungissa erittäin paljon.

 

 

2 tuntia sisään - Ruotsalaiset jonot

Ruotsissa rakastetaan jonottamista - jopa suomalainen KELAn luukuilla riutunut kaksijalkainen kokee olonsa tympäntyneeksi tunteja kestävissä ruotsalaisissa jonoissa. Ilmeisesti ainoastaan tapaamani ranskalaiset tuntevat olonsa kotoisaksi. Eilen jonotimme baariin 2 tuntia sisään, sisällä viihdyin peräti tunnin.

Kaupassa on käytössä käsikäyttöiset skannerit, seteli- ja kolikkoautomaatit. Kyseessä on suhteellisen sujuva järjestely ja edistysaskel muutenkin kelkasta pudonneeseen Suomeen. Harmillisesti kassoille syntyy joka marketissa jono. Tekniset edistysaskeleet kun mahdollistavat pienemmän työvoiman.

Kaiken huippuna teimme pienen psykologisen kokeen rakkaiden sakemanniystävieni kanssa. Muodostimme 10 ihmisen jonon spontaanisti keskelle ei mitään. Alle minuutissa ensimmäiset ohikulkijat liittyivät jonoon. Täällä pitäisi ottaa mallia Kiinasta, missä jonoja ei tunneta - on vain epämääräinen vellova massa ihmisiä, joka haluaa samaa asiaa.

Yliopiston opiskelijapalvelut on jonottamisen aatelia, sillä usein jonotuslippuautomaatille muodostuu oma jononsa. Kiitti hei, riitti sei.