Sademetsän ääniä asvalttiviidakossa

Linnunlaululla on ihmiselle luonnostaan rentouttava vaikutus - evoluution tuloksena ihminen on oppinut pitämään lintujen liverrystä merkkinä rauhasta ja turvallisuudesta, silloin kun laulu loppuu ja metsä hiljenee, ihminen alkaa tuntemaan itsensä rauhattomaksi.



Näin toteaa esityksessään Julian Treasure (katso esitys YouTubesta), joka on tutkimuksissaan havainnut äänten hurjan vaikutusvallan ihmisten työkykyyn ja stressitasoon. Avoimissa ja meluisissa toimistoissa ihmisten tuottavuus laskee jopa kaksi kolmannesta. Ongelma olisi korjattavissa yksinkertaisesti ulkoisen melun vaimentavilla kuulokkeilla ja vaikkapa linnunlaulu-CD:llä tai paremmilla äänieristeillä. Treasuren mukaan työkyky palaa tällä tavoin ennalleen.

Olen ehdotuksesta onnesta soikeana, sillä olen pohdiskellut ratkaisua tuottavuusongelmiini istuessani yliopiston tietokoneilla. Rynnin Teknikmagasinetiin ja ostan parin laadukkaita melunvaimennuksella varustettuja kuulokkeita ja tuuppaan mp3-soittiminen täyteen sademetsän ääniä. Totta tosiaan, luonnon äänet muodostavat hyvillä kuulokkeilla lähes huomaamattoman äänimaiseman, jossa omat ajatukset pysyvät fokuksessa. Muutaman kympin sijoitus hyviin kuulokkeisiin ja rentoutusnauhaan osoittautuu oivalliseksi.

My reality, is not your reality

On toki mahdollista, että koko maailmankaikkeus on pelkkä tietokonesimulaatio - illuusio. Mutta oletetaan harjoituksen vuoksi, että ympäröivästä maailmasta voidaan eristää absoluuttinen totuus. Sinä luet tätä tekstiä ja tunnet itsesi pitkästyneeksi jo ennen ensimmäisen kappaleen loppua; minä söin juuri mustikkapirtelön.

On mielenkiintoista huomata, että olemme yhteydessä tähän todellisuuteen vain aistiemme välityksellä. Se informaatio, joka kulkeutuu tunto-, haju-, maku- ja näköaisteista aivoihin muokkaa siis käsityksemme todellisuudesta. Lisäksi voidaan sanoa, että kognitiota ohjaa ja suuntaa halu - muokkaamme todellisuutta siihen suuntaan, joka tukee omia toiveitamme ja käsityksiämme - riippumatta siitä onko suunta väärä vai oikea. Voidaan väittää, että yksinkertaisempikin yksilö tajuaa maailmankuvan eroavan ihmiseltä toiselle - mutta näin perustavalaatuinen huomio unohtuu meiltä arkipäivässä jatkuvasti.

Sinun todellisuutesi ei ole minun todellisuuteni. Ja meidän todellisuutemme eroavat totuudesta.

 Informaatio itsessään ei sisällä tietoa - informaatio saa merkityksen vain kun sitä tulkitaan. Sama pätee aistiemme tuottamaan dataan todellisuudesta. Jos ihmiset järjestelmällisesti yrittäisivät ymmärtää, että me kaikki elämme samassa todellisuudessa, mutta tulkitsemme totuutta eri tavoin, maailma olisi erilainen paikka.

Uusi ilme blogille

Nonnih, kuten nohevimmat huomaavat ilman erillistä mainintaakin - blogin ulkoasua on hiukan päivitetty. Syy: Ei mikään erityinen. Hetken mielijohde. Elämässä on tärkeää uudistua väliajoin. Värit tukevat paremmin masentavaa syyssäätä.

Ilmasto muuttuu vai miten se nyt oli

15. lokakuuta internet täyttyy ilmastoaiheisista blogikirjoituksista. Ilmiön takana on BlogActionDay palvelu, joka kannustaa kirjasieppoja näpyttelemään tänä päivänä ehkäpä aikamme tärkeimmästä haasteesta, nimittäin ilmastonmuutoksesta. Aihe on erinomainen keskustelunavaus, sillä jokaisella tuntuu olevan ilmiöstä hieman oma näkemys.

Miksi ilmiötä kutsutaan melko mauttomalla ja hajuttomalla termillä ilmastonmuutos? On tietenkin totta, että ilmasto lämpenee ja jäähtyy epätasaisesti maantieteellisestä sijainnista riippuen; ilmaston tarkkoja muutoksia on vaikea ennustaa ja kattaa yhtenäisellä termillä. Suuri tiedemaailman konsensus (jos tällaista sanaa nyt tieteestä puhuttaessa saa edes käyttää) tunnustaa kuitenkin ilmaston lämpenevän suuressa mittakaavassa ja pääsyyllisen ilmiöön olevan ihmisen toiminta.* Ilmastonmuutos on päätynyt poliitikkojen suosikkisanaksi juurikin sen miedon tunneassosiaation takia. Hyvänä esimerkkinä voi pitää Hans Luntzin Yhdysvaltain republikaaneille laatimaa opasta, jossa hän kehottaa kaikkia poliitikkoja välttämään ilmaisua global warming, koska se on ahdistavampi verrattuna ilmastonmuutokseen, joka tuntuu helpommalta hyväksyä ja "kuulostaa aivan kuin olisit matkalla Pitsburghista Fort Lauderdaleen."**

Ajattelitpa sitten ilmastonmuutoksesta suuntaan tai toiseen, kannustan kaikkia tutustumaan YouTuben kanavaan "greenman3610", jossa Peter Sinclair esittelee viikottain uusia myyttejä liittyen ilmaston lämpenemiseen.



* 924 tieteellisen artikkelin analyysi, artikkelit olivat julkaistu vuosina 1993-2003 tieteellisissä julkaisuissa. Meta-analyysin tuloksena 0 (nolla) vajaasta tuhannesta artikkelista erosi yleisestä näkemyksestä, jonka mukaan ilmasto lämpenee ihmisen toiminnan tuloksena. (Oreskes, Naomi, 'The Scientific Consensus on Climate Change', Science, vol. 306, issue 5702)
** Luntz, Frank, 'The Environment: A Cleaner, Safer, Healthier America'

Viikonloppu Göterborgissa

No niin - tällä kertaa en ryhdy pohtimaan mitään erityisen syvällistä vaan kirjoitan ihan perinteisen matkaraportin viikonlopun reissusta Ruotsin San-Franciscoon eli Göteborgiin.

Lähdimme liikkeelle kunnianhimoisesti kello yhdeksältä lauantai-aamuna. Pieneen saksalaiseen Audiin survottiin jälleen kerran kansainvälisesti värikäs joukkio, joka koostui blogia ylläpitävän puukkojunkkarin lisäksi kahdesta saksalaisesta, yhdestä itävaltalaisesta ja yhdestä ranskalaisesta vaihto-oppilaasta. Ensimmäinen ajomatka sujui nopeasti ja löysimme itsemme kaupungista hyvissä ajoin.

Kaupungin julkinen liikenne pelaa erinomaisesti. Lippuja saa ostettua riittävän monista paikoin, maksun voi hoitaa myös tekstiviestillä - ja vuorokauden lippu kustantaa mukavat 6,50€. Tässä olisi Helsingin Liikenteellä pohdittavaa kun länsinaapurissa yhden seutulipun hinnalla saa käyttää lauttoja, raitiovaunuja ja busseja rajattomasti.

Göteborg - rumia taloja, kauniita puistoja

Ruotsi kaksi ruminta rakennusta on Göteborgissa; kaupanpäälle kolhoosit sijaitsevat vierekkäin, jolloin ne tukevat järkyttävällä tyylillään mukavasti toisiaan. PriceWaterHouse Coopersin massiivinen toimisto kun näyttää karanneen Transformerms -elokuvasta tai Tähtien Sodasta. Toimistotalon vieressä värjöttelee oksettava Göteborgin oopperatalo, josta ei pysty sanomaan muuta kuin että arkkitehti taisi käyttää sormivärejä suunnitelmaa tehdessään. Aivan järkyttäviä taloja.

Göteborgi on toiselta kannalta yksi maan vihreimmistä kaupungeista jos asiaa tutkii puistojen pinta-alan suhteella asukasmäärään. Suurkaupungissa on nimittäin peräti 175 neliömetriä puistoa jokaikistä asukasta varten. Ryhmämme kävi seikkailemassa kuninkaallisessa puistossa ja totesi että sinne voi ihan oikeasti eksyä.

Vaihdos viihteelle

Shoppailu kaupungissa jätettiin sikseen aivan tyystin, sen sijaan kaupungin hyväksi kehuttu yöelämä tuli testattua. Nivå -nimisessä hieman laadukkaammassa baarissa sisäänpääsystä sai pulittaa yhteensä vajaan 20 euroa ja bissen hinta pyöri 5-6€ hujakoilla. Toisaalta laadusta oli mukava maksaa; yökerho oli suuri, laadukas, erittäin siisti - ja tietysti täynnä hienosti pukeutuneita paikallisia aatelisneitejä. Aristokraatit saivat tällä kertaa kuitenkin pysyä rauhassa ainakin omasta puolestani.

Viidakon valloitus sunnuntaina

Sunnuntain aloitimme tyylikkäästi checkaamalla itsemme ulos hostellista reilun tunnin myöhässä. Raahustimme kaupunginmuseoon, joka on ilmainen alle 25-vuotiaille. Näyttely herätti seurueessa ristiriitaisia tunteita - kukaan ei oikein saanut otetta museon teemasta.

Muutaman ratikanvaihdon jälkeen löysimme itsemme Universeumin etupihalta. Kyseessä on koko perheen tiedepuisto - osittain Heurekan ja Korkeasaaren risteytys. Laitoksessa on kerrassaan upeita kala-altaita täynnä paikkalisia kaloja ja myös eksoottisia eväkkäitä - piraijoita, karppeja, koralliriuttojen kaloja, haita jne. Keskuksessa voi kävellä valtameren lävitse ja seikkailla keinotekoisessa sademetsässä, jossa asustaa oikeasti kymmeniä eksoottisia lintulajeja, kaimaaneja, apinoita ja sammakoita - suurin osa eläimistä liikkuu metsässä vapaasti. Toisella puolen keskusta on tiedekeskus, jossa perheen pienimmät saavat kokeilla muun muassa mekaanista hevosta, erilaisia pelejä, meteorologina työskentelemistä, äänisyntetisaattoreita jne. Kaikenkaikkiaan vietimme paikassa aivan ratkiriemukasta aikaa. Tässä paikassa kaikkien sisäinen lapsi herää ainakin hetkeksi.

Universeumin jälkeen palasimme kebab-kioskin kautta autolle ja ajoimme mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin Linköpingiin.

Elämän kiertokulusta

Kohennan huiviani ja laitan takin napit kiinni; kylmä viima tuntuu virkistävältä kasvoillani, mutta tunkeutuu ikävällä tavalla vaatteisiin. Vilunväristyksen saattelemana toivon olevani jo kotona. Syksy on virallisesti tullut Linköpingiin. Kävellessäni takaisin yliopistolta huomaan maaston muuttuneen radikaalisti vain viikossa. Vielä viikko sitten lähestulkoon vihreät puut ovat vaihtaneet pukunsa ruskan iloisiin väreihin. Ulkona tuoksuvat kostea asfaltti ja pudonneet lehdet. Syksy on erinomaista aikaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan elämän, ja universumin, jaksollisuutta.

Vuodenajat ovat tyypillinen esimerkki tästä syklisyydestä. Syksy seuraa kesää kunnes on taas talven vuoro. Vuorokausi jakautuu aamuun, iltaan ja kaikkeen näiden ääripäiden väliltä. Jopa kosmokselle voi määrittää omat vaiheensa; laajeneminen, stabiili vaihe ja lopulta vaihe jossa atomiytimet hajoavat, ja ken tietää uusien maailmojen synty - aivan kuin universaali vuosi. Saman jaksollisuuden voi havaita toistuvan kerta toisensa kaikkialla myös ihmiselämässä - rakkaus puhkeaa kukkaan ja kukoistaa, mutta saattaa vaipua talveksi horrokseen. Kuitenkin jo sanana syklisyys viittaa kiertokulkuun ja jatkuvuuteen. Elämä loppuu, mutta vain muuttaakseen muotoaan ja puhjetakseen kukoistukseen uudestaan. Aurinko laskee vain noustakseen uudestaan seuraavana päivänä. Ihmiset tulevat sekä menevät, vain löytääkseen toisensa uudestaan.

Talvi tulee kohta kaupunkiin, mutta tiedän kevään koittavan lopulta.