Kissa ja maailmankaikkeuden harmonia

Katselen kissaa joka on änkäytynyt jollakin ihmeen kaupalla lippalakin sisälle nukkumaan. Kisulainen näyttää levolliselta ja nautiskelevalta. Kissa löytää luonnostaan aina täydellisen paikkansa.

Mieleeni tulee fysiikan ilmiö, entropia, joka tarkoittaa epäjärjestyksen määrää systeemissä. Entropian takia universumi pyrkii koko ajan tavallaan "energiaminimiin" tai balanssiin, jossa energiat löytävät vakaan tasonsa. Idioottimainen hymy nousee huulilleni kun tajuan kuinka taitavasti kissa lukee näitä maailmankaikkeuden väristyksiä ja löytää aina oman energiamininsä milloin mistäkin.

Mitä me kaikki voisimme oppia kissoilta?

Puutteesta

Tutustuessani Yhdysvaltojen armeijan palkkatasoon, törmäsin seuraan kommenttiin eräällä merijalkaväen rekrytointisivustolla: "Bravery is not the absence of fear" - eli vapaasti käännettynä rohkeus ei ole pelon puuttumista.

Mietin, että voisiko samaa ajattelua laajentaa muuallekkin?

Kauneus ei ole rumuuden puuttumista. Vahvuus ei ole heikkouden puuttumista eikä hyvyys ei ole pahuuden puuttumista.

Mutta toimiiko sama logiikka myös toisinpäin? Onko rumuus kauneuden, heikkous vahvuuden ja pahuus hyvyyden puutetta?