Yhteenveto edellisen vuoden kursseista

Nyt kun akateeminen vuosi on ollut kuolleena ja kuopattuna noin pari kuukautta on ajankohtaista summailla Ruotsissa suoritetut kurssit. Jos vaikka joku muu Ruotsiin aikova vaihto-oppilas olisi aiheesta kiinnostunut.

Ruotsissa opintojen perusvauhti on 30 ECTS / lukukausi. Tämä tarkoittaa noin 40 viikkotuntia opiskelua, ainakin opinto-oppaan mukaan. Omasta mielestäni enemmänkin ehtii tekemään, mutta tenttiviikkoina tulee mahdollisesti kiire.

Ennen kuin tiivistän käymäni kurssit niin muutamia huomioita ruotsalaisesta yliopisto-opiskelusta:

• Kursseilla on merkittävästi enemmän ryhmätöitä
• Kursseilla on runsaasti seminaareja
• Kursseilla on yleensä läsnäolopakko
• Kursseilla tehdään yleisesti enemmän töitä kurssin aikana

Syksy


Sverige - Språk, kultur och samhälle (30 ECTS)
Kyseessä on vaihto-oppilaille suunnattu edistyneempi ruotsinkielinen paketti, jossa käsitellään otsikon mukaisesti maan kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Koko syyslukukauden kestänyt kurssi jakautui kahteen viidentoista pisteen osakurssiin, joista ensimmäinen oli kielenhuollon tehokurssi ja jälkimmäisen osan sai itse valita. Itse valitsin Ruotsin politiikan.

Kielikurssilla tehtiin runsaasti töitä. Viikossa oli n. 6-10 tuntia lähiopetusta, pari tuntia kielistudiota ja jokaiselle kerralle oli aimo nivaska kotitöitä. Veikkaan, että kotitöitä tuli täyteltyä syksyn aikana n. 100 sivua. Tämä oli kuitenkin ainoastaan hyvä asia. Ryhmäkoko oli pieni ja tuntien opetustyyli keskusteleva. Kaikki pääsivät jatkuvasti mukaan. Kurssin aikana tapahtui huomattavaa kehitystä kaikilla osanottajilla. Kurssilla luettiin lisäksi yksi, jonka pohjalta vastailtiin runsaaseen kysymyslistaan. Päättötyönä kirjoitettiin n. 10-12 -sivuinen ruotsinkielinen tutkielma, jolla oli yllättävän korkeat vaatimukset. Lisäksi tentimme kielioppiasiat kirjallisesti.

Toinen osakurssi käsitteli Ruotsin poliittista järjestelmää. Kurssin aikana oli kontaktiopetusta vähemmän - noin 4-6 tuntia viikossa. Toisaalta luettavaa oli enemmän, sillä jouduimme lukemaan 2 kirjaa, kumpikin noin 200-250 sivua. Kirjojen pohjalta pidettiin tentti, joka koostui enimmäkseen essee-tyyppisistä kysymyksistä. Kurssin päättötyö oli 15-20 -sivuinen tutkielma. Opponoimme kurssikavereiden työt.

Kevät

Sustainable Development in Global Context (15 ECTS)
Koko kevätkauden kestänyt kestävän kehityksen kurssi osoittautui oikein mainioksi kokonaisuudeksi. Kyseessä oli kaikenlaisille opiskelijoille suunnattu kurssi, jossa käytiin läpi mm. vesiongelmia, energiaturvallisuutta, ruokaturvallisuutta, fosforin merkitystä maataloudelle ja Itämeren tilannetta. Kurssilla oli kerran viikossa luento ja noin kerran kuukaudessa seminaari. Jokainen luento oli eri aiheesta ja sen piti vierasluennoitsija. Kurssilla kirjoitettiin lyhyempi paperi oman maan energiatilanteesta, tehtiin laboratoriotutkimus kasvihuonekaasujen mittaamisesta ja vierailtiin paikallisella jätteidenkäsittelylaitoksella. Kurssi päättyi vajaan kymmensivuisen tutkielman laatimiseen. Kurssimateriaalina luettiin joitakin kymmeniä tieteellisiä artikkeleita ja parisataa sivua katkelmia kirjoista.

Suosittelen tätä kurssia lämpimästi kenelle tahansa! Se on kauppatieteen opiskelijalle arvokas kokemus, sillä maailma ja markkinat tulevat seuraavina vuosikymmeninä muuttumaan aivan varmasti. Kurssi todella avasi silmät monen asian suhteen. En tule koskaan varmaan unohtamaan hyvien Iranilaisystävieni kanssa käytyjä ikuisia kädenvääntöjä ilmastonmuutoksen riskeistä.

Leadership and Culture (7,5 ECTS)
Puolentoista kuukauden rykäisy aiheesta kulttuuri ja johtaminen. Mitä on yrityskulttuuri ja minkälaiset vaikutusmahdollisuudet johtajilla siihen on? Kurssi oli ruotsalaiseen tyyliin aika seminaarihenkinen, keskusteleva kokonaisuus, jossa oli viikottain vajaa 5 tuntia kontaktiopetusta plus pakollinen ryhmätyö ja seminaari. Kurssilla vieraili useita luennoitsijoita yliopiston omista riveistä ja Englannista asti. Kurssi päättyi noin kuusisivuiseen case-tutkimuksen analysointiin. Kurssilla luettiin Edgar Scheinin kirja ja toistakymmentä tieteellistä artikkelia. Luennoijat ja kurssin vetäjät olivat todella mukavia.

Dynamics of International Management (7,5 ECTS)
Kurssi oli ilmeisesti jatkoa Process View -kurssille, jota itse en käynyt. Tämä ei kuitenkaan haitannut menoa vaan olin äänekkäänä suomalaisena osallistumassa käytännössä joka tunnilla aktiivisesti. Kurssin otsikko on aika itsestäänselvä. Tutustuimme siis globalisaation ja siihen mitä se tarkoittaa yrityksille. Vastasimme kysymyksiin siitä miksi kannattaa kansainvälistyä, miten se tehdään ja siihen mikä on aidosti kansainvälinen organisaatio. Kurssilla käytiin myös lyhyesti läpi tiedonhallintaa kansainvälisessä kontekstissa. Kurssimateriaalina oli hyvä kirja nimeltä Quest for Global Dominance ja lisäksi noin parikymmentä tieteellistä artikkelia. Eli lukemista riitti. Kurssi tentittiin kirjallisessa muodossa ja sain melkein jännetupin tulehduksen tästä kokemuksesta. Viikottain opetusta oli n. 6 tuntia luokassa ja siihen sisältyi parituntinen seminaari ja pakollinen ryhmätyö. Hieno kurssi kaikenkaikkiaan - tunsin aidosti oppivani.

Managing Organizational Change (7,5 ECTS)
Vuoden päätti Per Åmanin luennoima organisaatiomuutosta käsittelevä kurssi, joka oli suoraa jatkoa kansainvälisen johtamisen kurssille. Kurssi ei ollut rakenteeltaan aivan loppuunhiottu; siinä oli sellainen ad hoc meininki. Kurssi jakautui viikonmittaisiin pätkiin: 1) alku, 2) tulevaisuuden muutokset, 3) suunniteltu vs. suunnittelematon muutos, 4) evoluutio vs. vallankumous ja 5) ambidexterity eli jatkuva muutos. Kurssilla ei ollut kurssikirjaa, mutta sen sijaan luimme vajaat parikymmentä tieteellistä artikkelia. Kurssi päättyi n. 10 -sivuisen tutkielman kirjoittamiseen ja artikkeleihin pohjaavaan kirjatenttiin.

Miinuksena sanon tästä kurssista, että opettaja on uskomattoman hidas tarkastamaan tuloksia. Niitä ei ole vielä tähän päivään mennessä näkynyt. Omalla kohdalla tämä ei ole muodostanut ongelmia, mutta eräs ranskalainen ystäväni on ajautunut yliopistossaan ongelmiin koska ei voi näyttää kevään opintojaan opettajasta johtuen. Olkaapa siis tarkkaavaisia pojojen suhteen.

Summa summarum

Vuosi Ruotsissa oli mahtava. Elämäni tähänastisesti paras. Käymäni kurssit olivat kaikki sisällöiltään oikeasti mielenkiintoisia ja sain opiskeluista erinomaisen otteen käytyäni käytännössä joka päivä yliopistolla luennoilla ja sitten ryhmätöissä. Toivon, että myös armas kotiyliopistoni Jyväskylässä pystyy tarjoamaan vastaavia flow-elämyksiä tänä vuonna.

Päivän hyvä teko

Olen hehkuttanut kaikkialla, kuinka onnistuin lukemaan saksankielisen version Stefan Einhornin kirjasta Aidosti kiltti. Kirjassa käsitellään ystävällisyyttä ja eettisiä valintoja; kuinka voisin olla mahdollisimman hyvä lähimmäinen? Kuulostaa aika pehmoilulta ja sitä se onkin.

Tänään kaupassa kassajonoon tuli jälkeeni äiti pikkuruisen vauvan kanssa. Vauva alkoi huutamaan ja nuoren naisen kädet olivat varattuna vauvan hoitamiseen. Tartuin välittömästi tilaisuuteen toteuttaa kirjan oppeja ja asettelin uuden äidin ostokset kassalle ja laitoin korin sivuun.

Eipä maksanut minulta mitään ja poistuin kaupasta täsmälleen yhtä nopeasti kuin muutenkin olisin. Sain kuitenkin hirveän hyvän mielen siitä, että pystyin tarjoamaan hitusen apua. Kyöstäni sain kiitoksen palkaksi ja se tuntui oikeasti kivalta.

Minkälaisen aidosti kiltin teon sinä teit viimeksi?

Sähköskootterin hiljainen vallankumous

Suomeen on rantautunut viimeinkin sähköllä kulkevia skoottereita. Kävin koeajamassa tänään kaksi mallia ja olin kokemukseeni hämmentävän tyytyväinen.

Sähköskootteri on täysin hiljainen paikallaan. Siitä ei arvaisi, että laite on ollenkaan päällä. Ajaminen on yhtä hiljaista viilettämistä kaupungin katuja pitkin. Ajaminen on jouhevaa, moottorissa tarpeeksi vääntöä ja skootteri näyttää yllättävän siistiltä.

Kadun vieressä on joukko nuoria poikia, jotka katsovat suu ammollaan kun viiletän heidän ohitseen viittäkymppiä - täysin äänettömästi. Tunnen itseni nololla tavalla Batmaniksi mahtavassa sähkökulkupelissäni.

Laitteita tuo Suomeen mukava heppu, Ian Walker. Käykääpä tutustumassa mallistoon osoitteessa www.resonate.fi ja varatkaa koeajo.

Ainoa vika koeajossa oli se, että en olisi halunnut palauttaa skootteria.

USB-muisti vs. pesukone

Unohdin farkkujen takataskuun USB-muistin, joka kulki lävitse täysimittaisen 40-asteen pesun esipesulla ja huuhteluaineella. Tämän jälkeen mokkula pyöri kolme varttia täysteholla kuivausrummussa (jonka pohjalta löysin muistin palatessani noutamaan pyykkejä). Muisti oli täysin vioittumaton, kaikki tiedostot tallessa ja laite toimii 100%.

USB-muistit ovat erinomainen esimerkki teknologiasta, joka on ylivertainen täyttämään tietyn tarpeen. Se on helposti salattavissa, se ei hajoa MILLÄÄN, se on uudellenkirjoitettavissa käytännössä rajattomasti ja media ei happane ajan kuluessa. Samaa ei voi sanoa yhdestäkään optisesta muistimediasta. CD- ja DVD-levyt ovat aina naarmuilla, ne pilaantuvat 5-10 vuodessa ja niihin kirjoittaminen/salaaminen on tuskallista.

Omassa tietokoneessani ei ole lainkaan optista asemaa; enkä ole tarvinnut sitä kuin kerran: Tilasin Saksasta kokonaisen tuotantokauden Tuho-osastoa saksankielisillä teksteillä ja dubbauksella. Odotin pakettia sormet hikoillen monta päivää ja kun vihdoin sain DVD:n kouraani tajusin, että eihän minulla ole DVD-asemaa. Pieni blondi hetki piristää kummasti.

Ihana iMac

Joskus meinaa hermo pettää kun katselee Applen tuotejulkistuksia. Steve Jobbs sanoo mitä tahansa ja aivopesty yleisö piehtaroi oksitosiini-hurmoksessa. Hyvä esimerkki on Applen iPhonen käyttöjärjestelmäuudistus, joka mahdollistaa ohjelmien moniajon.. big deal!? Kilpailijat ovat saanet ominaisuuden ängettyä puhelimiinsa jo 5 vuotta sitten.

Istun tällä hetkellä upouuden iMac -tietokoneen ääressä ja siinä aivan uskomattomia puutteita verrattuna PC -koneeseeni.

Esimerkiksi:

• Käyttöjärjestelmän mukana ei tule yhtä ainoata ohjelmaa, jolla voisi muokata tiedostoja Windowsin Notepadin / Wordpadin tapaan. Kun yritän muokata .html - tiedostoa se aukeaa TextEditissä valmiiksi HTML-muotoiltuna - käyttäjä ei tietenkään saa muokata koodia vapaasti. TextEdit on aivan uskomattoman hanurista.
• Käyttöjärjestelmä jumittelee useammin kuin Windows
• Hiiri on aivan surkea tarkkuudeltaan, vasteeltaan ja tuntumaltaan.
• Safari -selain ja Firefoxin 3.6 -vanhemmat versiot eivät toimi koko näytössä. Aivan uskomatonta. Safarin "Maksimoi näytölle" painike ei toimi ollenkaan ilman käyttäjän omatoimista JavaScriptausta. Aivan käsittämättömän kivikautista! Ongelmia, joita PC:llä ei koskaan ole.
• Web-kameralla voi ottaa vain still-kuvia. Ilmaista ohjelmistoa ei ole näkyvissä.
• Kuulokkeiden liitäntä suhisee voimakkaasti - ongelma on ollut tiedossa vuosia. Kuka väittää Applea musiikinystävien valinnaksi?
• Yksikään kunnon peli ei toimi.

Kuka huutaa ensimmäisenä, että keisarilla ei ole vaatteita?

Tulevaisuutta odotellessa..

Joku aika sitten Sean Hannity päästi USA:ssa ilmoille aikamoisen aivopierun väittämällä kivenkovaan että Sarah Palin on yhtä pätevä ja vakava presidenttiehdokas vuonna 2012 kuin Barack Obama. Tämä on väitteenä yhtä järkevä kuin että "arkkibakteerilla on kehittynyt sielunelämä". Sean Hannityä kuuntelee miljoonia ihmisiä päivittäin; ihmisten aivopeseminen seuraavia vaaleja varten on jo alkanut.

Toisaalla toimittaja Michael Coren vastaavasti antoi Lordi Christopher Monctonille tunnin televisioaikaa "ilmastonmuutos experttinä". Mies on tulinen ilmastokieltäytyjä ja esiintyy julkisuudessa asian osaajana sekä auktoriteettina; mutta pitäisi ehkä mainita että herran koulutus on englanninkielen maisteri. Hän ymmärtää tieteestä yhtä paljon kuin Sarah Palin tietää ulkopolitiikasta.

Kun katson televisiota minua hirvittää. Nämä ihmiset hoitavat osaa maailman vaikutusvaltaisimmista tehtävistä; ja he vastaavat suurten massojen mielipiteiden muodostamisesta. Journalistien tehtävä olisi kertoa ihmisille asioista, joita he eivät tiedä. Nykymedia tekee ihmisistä vain entistä yksinkertaisempia.

En malta odottaa tulevaisuutta jolloin uusi - hiukan edistyksellisempi ja koulutetumpi - sukupolvi ottaa ohjat maailman hoitamisessa. Ja nämä seniilit apinat laitetaan jonnekkin turvallisempaan talteen.

Vuonna 2010

Edes legendaarisen visionäärin, George Orwellin, mielikuvitus ei riittänyt tuottamaan tämän päivän fasistista sotilasteknologiaa. Artikkelissaan "Näkymätön sota" (lataa pdf) Suomen Kuvalehti kirjoittaa USA:n armeijan Predator -koneista, jotka ovat pieniä kauko-ohjattavia taistelulennokkeja. Koneet lentävät näkymättömissä 10 kilometrin korkeudessa, mutta niiden tähystyslaitteisto on erittäin tarkka ja aseistus on järeä hellfire-ohjus -pari.

USA käy tällä hetkellä näkymätöntä sotaa Pakistanissa. Obaman valtakaudella iskut ovat vain yleistyneet ja viime vuonna Pakistanissa arvioidaan tapetun noin 450 ihmistä. Kaikki tämä täysin näkymättömästi, salaisesti ja uutisoimattomasti. Kohteet ovat usein terroristi-epäiltyjä, mutta noin kolmasosa uhreista arvioidaan täysin osattomiksi sivullisiksi.

Nykyään sodankäyntö on niin perkeleen kliinistä, että oksettaa. Näitä koneita ohjataan nimittäin planeetan toiselta puolelta mukavasti tuolissa istuksien, kahvikupponen kourassa - aivan kuin ohjaaja pelaisi jotain videopeliä. Näistä iskuista ei myöskään tule julkisia raportteja, koska koko operaatiota Langleystä koordinoiva CIA pitää yksityiskohdat salassa.

Mistä lähtien Amerikkalaisilla on ollut mandaatti sotia missä sattuu, milloin sattuu ja miten sattuu? Noh - itseasiassa retoriseksi tarkoitetun kysymyksen vastaus on syyskuu 2001 - ja tämä ei ole mikään heitto, vaan YK:n lain mukainen totuus.

En edes halua kuvitella tulevaisuutta, jossa jokainen USA:n mustalle listalle päätynyt toisinajattelija saa vieraakseen yhden Predator -koneen.