Tukholma & Kööpenhamina - Nils Oscar Barley Wine vastaan Carlsberg

Kaksi viikonloppua, kaksi pääkaupunkia - saksalaisten toverieni kanssa tietenkin. Reissuissa lompakko kevenee 500 euroa. Kööpenhaminan metropolialueella asuu 1,8 miljoonaa ihmistä - Tukholmassa vastaava lukema näyttää 1,9 miljoonaa vaikkakin Tukholman keskusta on 50% tanskalaista verrokkiaan suurempi. Pohjoismaiset pääkaupungit ovat kuitenkin kovin erilaisia.

Suuremmasta koostaan huolimatta Tukholma vaikuttaa kodikkaammalta paikalta kuin Kööpenhamina, jonka katuja leimaavat vilske ja monipuoliset väestöryhmät. Kööpenhaminan esikaupunkialuilla kauppojen ikkunoissa löytyvät mainostekstit sekä tanskaksi että arabiaksi. Talojen seinät ovat keskustaa lukuunottamatta "koristeltu" erilaisin töherryksin ja graffitein. Ensivilkaisulla ei uskoisi, että tässä maassa asuu maailman onnellisin kansa. Keskustan alue vanhoine taloineen ja kymmenine patsaineen on kyllä viehättävä, mutta maiseman rikkovat monikymmennmetriset savupiiput ja tuulimyllyt, joita on ripoteltu pitkin merenrantaa.

Illan hämärtyessä otamme kuvia sakujen kanssa kuninkaallisen linnan edustalla olevan patsaan juurella. Voimakkaasti päihtynyt tanskalainen mies tulee riehumaan eteemme ja huutaa "raus! - painukaa hittoon sieltä.. se on kansallisaarre.." Epämiellyttävä miekkonen lähtee kuitenkin lätkimään kun linnan vartijat puolimetriä korkeissa karvalakeissaan käskevät neropattia jatkamaan matkaansa.

Toinen erikoinen huomio ettei Kööpenhaminan keskustasta meinaa löytyä kulmakioskien lisäksi yhtä ainoata ruokakauppaa. Mitä tämä kansa oikein syö? Ylihinnoiteltua silliä Nyhamnissa?

Tukholmassa suomalainen sydän rauhoittuu ja tuntee palanneensa kotiin. Kaupungin habituksessa on jotain todella kutsuvaa ja rauhoittavaa. Arkkitehtuuri on monin paikoin alkuperäistä - tai ainakin vanhaa tyyliä mainiosti jäljittelevää. Ruotsalaiset ovat olleet onnekkaita voidessaan säilyttää niin suuren osan alkuperäisestä rakennuskannasta. Tätä maata eivät ole sodat selvästi riivanneet pitkään aikaan. Tällä kertaa satunnaista matkailijaa suosii myös erinomainen sää.

Vanha kaupunki on jokaiset turistin must-see paikka. Sen sijaan kuninkaanlinnan vartijanvaihtoseremonia ei lämmitä edes vanhaa laskuvarjojääkäriä. Puoli tuntia täysin kryptisiä rituaaleja ja huutoja ja marsseja ja torvimusiikkia - ei nappaa.

Mikä on sitten tanskalaisten onnellisuuden salaisuus kun kerran ruotsalaiset asuvat varsinaisessa kansankehdossa? Veikkaan että vastaus piilee maassa puhuttavassa  täysin älyttömässä mongerruskielessä. Tanskalaiset eivät nimittäin ymmärrä edes toisiaan; aviomiesten ja -vaimojen nalkutus sekä poliitikkojen tyhjät palopuheet menevät kuurosta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sen sijaan tanskalainen ottaa hyvillä mielin kylmän Carlsbergin kumpaankin käteen ja marssii katsomaan vaikka jalkapalloa punavalkoinen huivi kaulassa.