Ennakkoluulot, joita meillä ei koskaan ole

Minulla ei ole koskaan ennakkoluuloja. Ei sitten ikinä. Ei edes eilen kun kävelen kotiin ja näen heijastukseni kaupan näyteikkunasta, ihan vain todetakseni että olen parturin tarpeessa. Teen periaatepäätöksen; menen seuraavaan parturiliikkeeseen, jossa järkevä hintataso - aivan sama mikä paikka se on.

Paikka osoittautuu "Patrkin hiussalongiksi", omistaja on 45-vuotias sisilialainen, kaljamahainen, mustiin farkkuihin ja rock-t-paitaan pukeutunut, puoliksi tatuoitu karju. Patrik vetää liikkeensä ikkunan edessä röökiä ja toivottaa minut tervetulleeksi. Mietin, että tulipa taas tehtyä ihan tajuttoman hieno periaatepäätös.

Ajan parturin pihaan, heppu kehottaa menemään sisään - parturiin ei tunnu olevan tunkua. Istun jännittyneenä penkkiin. Patrik alkaa kyniä tukkaani tottuneen oloisesti. Heppu osoittautuu älyttömän sosiaaliseksi ja mukavaksi tyypiksi, joka on asunut jo 20 vuotta Ruotsissa. Äijä tekee selvästi paljon duunia,  pilkkahintaan verrattuna paikallisiin liikkeisiin. Istun parturin tuolissa 15 minuuttia ja totean yksinkertaisesti, että heppu on tehnyt loppujen lopuksi aivan älyttömän hyvää työtä. Menen melko varmasti uudestaan.

Kotimatkalla tajuan, millaista hölmöyttä on tuomita kirja kansiensa perusteella.