Nautinto on katoava luonnonvara

Kerta toisensa jälkeen havaitsemme että rikkaus ja yltäkylläisyys ei tuo onnea - ihmiset sen sijaan rakastavat asioita joita he eivät voi saada, ns. niukkoja resursseja. Tämä tarkoittaa sitä että ihmiset rakastavat tuotteita jotka ovat saatavilla vain rajoitetun ajan tai rajoitetussa määrin; jotain mitä naapurilla ei vielä ole.

70 vuotta sitten hedelmät olivat harvinaisuus - appelsiini oli lapsille palkinto hyvästä käytöksestä. Tämä auringonoranssi hedelmä tuotti aitoa onnea. Tänä päivänä hedelmät ovat kaikkien saatavilla joka paikassa ja halpaan hintaan. Harva lapsi - ja vielä harvempi aikuinen - kokee aitoa onnea päästessään käsiksi johonkin niin upeaan kuin appelsiiniin.
Sama pätee käytännössä kaikkiin muihinkin resursseihin kuten vaikkapa sähköön. Kun energiaa pursuaa töpselistä enemmän kuin kuluttaja voisi toivoa, miksi ryhtyä säästämään energiaa? Jos sähkön saanti olisi sidottu kiintiöön tulisi valot varmasti sammutettua huoneesta poistuessa. 70 vuotta sitten sähkö oli taivaan lahja - tänään koko asiaan ei kiinnitä huomiota.

Onko yltäkylläisyyden maailmassa jäljellä enää mitään nautintoa tuottavaa? Yli 6 miljardia ihmistä, tehokas liikenne ja kehittynyt viestintäteknologia tarjoaa yhtä aikaa rajattoman määrän potentiaalisia ystäviä ja rakastajia - tarkoittaako tämä sitä että ihmissuhteille on tapahtumassa sama inflaatio kuin muille runsaille hyödykkeille?

Yltäkylläisyyden maailmassa mikään ei tunnu miltään. Nautinto on katoava luonnonvara.