Kaikki peliin

Sekä suomalaisia että solariumista poimittuja länsinaapureitamme vaivaa uhkapelihulluus. Suomalaiset pelaavat Veikkauksen pelejä keskimäärin 300 eurolla vuodessa ja lukema ei sisällä nettipokeriin upotettuja varoja. Ruotsissa MTV ja TV4+ näyttävät päivittäin pokeriohjelmia ja mainoskatkot pursuavat erilaisten nettikasinoiden ja bingolottojen spotteja. Katsellessani Tom Dwanin ilmiömäistä kilpakumppaninlukutaitoa Poker After Dark -ohjelmassa jään pohtimaan pokerin ja elämän yhteläisyyksiä. Yksi kiehtova ilmiö on pokerin voimakkain liike, all-in, kaikki peliin.

Millaisissa tilanteissa on parasta mennä all-in kun puhutaan pokerista? Voi olla että kassasi on laskenut turnauksessa niin vähiin, että ainoa tie ulos suosta on laittaa kaikki yhden käden varaan ja toivoa tuplausta. Voi olla, että kädessäsi olevat kortit eivät ole toivotunlaiset ja haluat pelottaa muut pelaajat kädestä pois kasvattamalla riskiä. All-in kuuluu pokerin luonteeseen, se on monessa tilanteessa toimiva työkalu, mutta siinä voi myös epäonnistua merkittävästi.

Millainen tilanne arkipäivässä voisi vaatia tällaista kaikki-tai-ei-mitään -mentaliteettia? Ehkäpä panostus omaan yritykseen. Jos projektiin ei omistaudu koko sielunsa ja ruumiin voimin, voi usein myös unohtaa suurmenestyksen. Heittäytyminen parisuhteeseen on toinen tilanne, jossa välimallit toimivat harvoin. All-in sisältää aina suuren riskin epäonnistumiseen - tässä tapauksessa sijoitetun pääoman tai rakkauden menettämiseen - mutta on muistettava että pelaamatta jättäminen voi olla yhtä huono tai huonompi vaihtoehto.

Tärkeä oppi Dan Harringtonin legendaarisessa pokerioppaassa on, että jokaisessa turnauksessa tulee tilanne, jolloin on luotettava kahteen korttiin. Kukaan ei selviä voittajaksi jos ei joskus uskalla työntää pelimerkkejään pöydän keskelle - nämä pelaajat jatkavat pelaamista kunnes vähitellen sokkopanokset ja antet syövät kassan kuivaksi.