Viikonloppu Göterborgissa

No niin - tällä kertaa en ryhdy pohtimaan mitään erityisen syvällistä vaan kirjoitan ihan perinteisen matkaraportin viikonlopun reissusta Ruotsin San-Franciscoon eli Göteborgiin.

Lähdimme liikkeelle kunnianhimoisesti kello yhdeksältä lauantai-aamuna. Pieneen saksalaiseen Audiin survottiin jälleen kerran kansainvälisesti värikäs joukkio, joka koostui blogia ylläpitävän puukkojunkkarin lisäksi kahdesta saksalaisesta, yhdestä itävaltalaisesta ja yhdestä ranskalaisesta vaihto-oppilaasta. Ensimmäinen ajomatka sujui nopeasti ja löysimme itsemme kaupungista hyvissä ajoin.

Kaupungin julkinen liikenne pelaa erinomaisesti. Lippuja saa ostettua riittävän monista paikoin, maksun voi hoitaa myös tekstiviestillä - ja vuorokauden lippu kustantaa mukavat 6,50€. Tässä olisi Helsingin Liikenteellä pohdittavaa kun länsinaapurissa yhden seutulipun hinnalla saa käyttää lauttoja, raitiovaunuja ja busseja rajattomasti.

Göteborg - rumia taloja, kauniita puistoja

Ruotsi kaksi ruminta rakennusta on Göteborgissa; kaupanpäälle kolhoosit sijaitsevat vierekkäin, jolloin ne tukevat järkyttävällä tyylillään mukavasti toisiaan. PriceWaterHouse Coopersin massiivinen toimisto kun näyttää karanneen Transformerms -elokuvasta tai Tähtien Sodasta. Toimistotalon vieressä värjöttelee oksettava Göteborgin oopperatalo, josta ei pysty sanomaan muuta kuin että arkkitehti taisi käyttää sormivärejä suunnitelmaa tehdessään. Aivan järkyttäviä taloja.

Göteborgi on toiselta kannalta yksi maan vihreimmistä kaupungeista jos asiaa tutkii puistojen pinta-alan suhteella asukasmäärään. Suurkaupungissa on nimittäin peräti 175 neliömetriä puistoa jokaikistä asukasta varten. Ryhmämme kävi seikkailemassa kuninkaallisessa puistossa ja totesi että sinne voi ihan oikeasti eksyä.

Vaihdos viihteelle

Shoppailu kaupungissa jätettiin sikseen aivan tyystin, sen sijaan kaupungin hyväksi kehuttu yöelämä tuli testattua. Nivå -nimisessä hieman laadukkaammassa baarissa sisäänpääsystä sai pulittaa yhteensä vajaan 20 euroa ja bissen hinta pyöri 5-6€ hujakoilla. Toisaalta laadusta oli mukava maksaa; yökerho oli suuri, laadukas, erittäin siisti - ja tietysti täynnä hienosti pukeutuneita paikallisia aatelisneitejä. Aristokraatit saivat tällä kertaa kuitenkin pysyä rauhassa ainakin omasta puolestani.

Viidakon valloitus sunnuntaina

Sunnuntain aloitimme tyylikkäästi checkaamalla itsemme ulos hostellista reilun tunnin myöhässä. Raahustimme kaupunginmuseoon, joka on ilmainen alle 25-vuotiaille. Näyttely herätti seurueessa ristiriitaisia tunteita - kukaan ei oikein saanut otetta museon teemasta.

Muutaman ratikanvaihdon jälkeen löysimme itsemme Universeumin etupihalta. Kyseessä on koko perheen tiedepuisto - osittain Heurekan ja Korkeasaaren risteytys. Laitoksessa on kerrassaan upeita kala-altaita täynnä paikkalisia kaloja ja myös eksoottisia eväkkäitä - piraijoita, karppeja, koralliriuttojen kaloja, haita jne. Keskuksessa voi kävellä valtameren lävitse ja seikkailla keinotekoisessa sademetsässä, jossa asustaa oikeasti kymmeniä eksoottisia lintulajeja, kaimaaneja, apinoita ja sammakoita - suurin osa eläimistä liikkuu metsässä vapaasti. Toisella puolen keskusta on tiedekeskus, jossa perheen pienimmät saavat kokeilla muun muassa mekaanista hevosta, erilaisia pelejä, meteorologina työskentelemistä, äänisyntetisaattoreita jne. Kaikenkaikkiaan vietimme paikassa aivan ratkiriemukasta aikaa. Tässä paikassa kaikkien sisäinen lapsi herää ainakin hetkeksi.

Universeumin jälkeen palasimme kebab-kioskin kautta autolle ja ajoimme mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin Linköpingiin.