Kelvoton ruotsalainen leipä

Käsitellään nyt nämä kliseisimmät aiheet alta pois niin voimme jatkossa kirjoittaa.. lisää kliseitä. Ensimmäinen asia, jota suomalainen ulkomailla kaipaa on ruisleipä. On vaikea uskoa, että sukulaissielujemme kansankodissa Ruotsissa ei meinaa löytää tummaa leipää edes aurinkolasit päässä, mutta niin se vain on. Kaikki hyllyt hohtavat valkoista raffinoitua leipää, jossa on ravintoarvoa yhtä paljon kuin pussissa betonia. Yritin ottaa kuvia kaupan hyllystä, mutta tulin siihen tulokseen että haluan säilyttää hyvät välit lähimarketin kauppiaaseen, joka antoi minulle kerran chili-paprikan ihan ilmaiseksi.

Ruotsalainen leipä on suomalaiseen suuhun toivottoman makeaa, samasta asiasta valittavat jopa yleisesti makuaistittomat saksalaiset ystäväni. Jotain on vialla kun Lidlin ällöttävään nukkapumpulileipään tottuneet sakemannit saa tuohtumaan.

Yleensä ruotsalainen ruoka on mahtavaa ja kauppojen valikoimat ovat taivaalliset luomuhifistelystä kiinnostuneelle kuluttajalle. Esimerkiksi paketti luomukananmunia maksaa 1,50 euroa ja kylmäpuristettu luomurypsiöljy alle 3 euroa. Osittain biodynaaminen (demeter-merkitty) ja muuten luomutuotettu aamiaismyslisäkki irtoaa alle 4 eurolla . Tulen kirjoittamaan aiheesta laajemmin tuonnempana kun saan valmiiksi kattavamman selvityksen kauppojen valikoimista.

Yleisesti voin sanoa, että lähes kaikista tuotteista on saatavilla luonnonmukaisesti tuotettu KRAV-merkitty tuote, joka on myös kymmeniä prosentteja edullisempi kuin suomessa.